Eri tavalla vahva

21.06.2020

Mun isä on tässä muutaman kerran sanonut ääneen kuinka sitä harmittaa, ettei sen leuanveto enää onnistu. Mä siihen oon sitten vastannut, ettei se kai ole ihme, jos ei sitä aktiivisesti harjoittele. Samaan aikaan oon löytänyt monta paikkaa täältä isän lähiympäristöstä, jossa sitä leuanvetoa vois harjotella (jos kokisi sille tarvetta). Mutta eipä mun isä sitä taitoa ihan välttämättä tarvitse, koska on se aika monella eri tavalla vahva. 

Mun isä halusi lähteä katsomaan kokkoa juhannuksena. Ajatus tuli siinä iltayhdeksän korvilla, kun kokko kuulemma sytytettiin kymmeneltä. Pohdittiin siinä hetki mennäänkö autolla vai pyörällä. Lopputulos oli pyörällä, koska isän mielestä autolla menee suunnilleen sama aika. 5 vuotias lapsi (mun pikkuveli), minä ja iskä lähdettiin sitten pyöräilemään kohti juhannuskokkoa. Isän mukaan 8km lyhyttä reittiä, mutta nyt kun katsoin omasta kartastani, näytti se 11km. Lapsihan olisi toki jaksanut pyöräillä koko matkan, mutta jotta ehdittiin ajoissa kokolle, piti mennä isoja teitä, joten lapsi pääsi (joutui) menemään osan matkasta kyydissä. Ja koska lapsi meni kyydissä, pyöränkin piti mennä kyydissä. Eli isäni pyöräili iloisesti kärryn, lapsen, lapsen pyörän ja eväiden kanssa katsomaan kokkoa. Kotipihassa mä olin ehdottanut että mä voin ottaa eväsrepun kantaakseni, mutta se oli kuulemma liian painava selkään laitettavaksi. Joten kaikki oli sitten iskän kyydissä.

Mullehan matka oli ihan leppoisaa pyöräiltävää ilman mitään roudattavaa ja täytyy sanoa, että siinä luontoa ihaillessa oli kyllä melkoisen meditatiivinen olo. Mutta aika vahva ja hyväkuntoinen on mun isä, kun se jaksoi niin kevyesti tuon lisäpainokuorman kanssa polkea. Että ehkä sillä yhdellä leuanvedolla ei oo niin merkitystä, jos tää muu aktiivisuus pelittää näin hyvin. 

Mun isä ja pikkuveli retkeilee joka viikko useiden kilometrien patikka tai pyöräretkiä. Ja jos ei lapsi jaksa, niin sitä roudataan sitten isän voimin perässä tai sylissä. Sitten kun sitä on hetki kannettu tai vedetty perässä, niin se usein jaksaa ja haluaa taas itse mennä. 

Helmikuussa mä olin mukana yhdellä laavuretkellä ja koska mun reppuselkä ei kelvannut, niin isä kantoi eväitä ja lasta. Aika hyvää treeniä mennä maastossa reilun parinkymmenen kilon kanssa. Sen lisäksi että mun isä retkeilee tän lapsosen kanssa, niin se myös remontoi Jaalassa Jaalan entistä kunnantaloa hotelliksi. Aika vahvaa toimintaa, väittäisin. 

Voi olla vahva monella eri tavalla. 

Vaikka mun mielestä leuanveto on yksi parhaista liikkeistä ikinä, niin ehkä tällanen arkielämän voima on se mitä ihan oikeasti jokaisen kannattaisi havitella. Ja sitten kun ei jaksa, niin aina voi pysähtyä ja levätä. 


Vahvaa ja energistä viikkoa sinulle toivottaa,


Ulpu Puhakka, Kehonhallinnan koreografi 

Mikä tahansa on mahdollista, kun itse uskoo siihen - ja jos ei usko, niin voi opetella uskomaan. Vaikka meidän Ulpustudion valmentajien kanssa! 

Tuu kokeilemaan valmennusta kympillä! Nyt voit kokeilla henkilökohtaista valmennusta tai pienryhmävalmennusta. Lue lisää tai lähetä viestiä ulpustudio@gmail.com