IHMISKOE

Olen viime aikoina treenannut toisten valmentajien tunneilla ja katsonut hiljaa vierestä treenikaveria, jonka selkä pyöristyy maassavedossa, menee notkolle kyykyssä tai keskivartalo ei yksinkertaisesti jaksa pitää viimeisissä toistoissa vartaloa oikeassa linjassa. Tänään pohdin tätä kollegani Ville-Mikko Kinnusen kanssa, ja sanoin ääneen että oonko mä todella liian tekniikkanatsi, kun näköjään noille muille tyypeille ei vielä oo sattunu mitään vaikka tekniikka onkin ihan perseestä. Kun treenaa ryhmässä eritasoisen jengin kanssa, paineet käyttää isompia painoja varmasti nousee, mutta kuka haluaa olla mukana ihmiskokeessa, jossa annetaan tehdä liikkeitä huonolla tekniikalla ja toivotaan, ettei selkä hajoa ikinä?

Nykyajan ihminen on valitettavasti niin monen mukavuuden ansassa, että ensinnäkin liikkuvuus kehossa on kärsinyt ihan jokaisella meistä todella paljon. Toinen mikä on muuttunut näkyy keskivartalossa ja asentojen hahmottamisessa. Ei ole voimaa pitää keskivartaloa optimaalisessa asennossa, eikä ole aina tajua siitä mikä on vartalon neutraali asento. Sitten siihen päälle vielä lisätään istumatyö tai muutaman muksun pyöräytys, niin johan voi olla korsetti ja palikat aika hukassa. Kaiken tähän päälle lyödään kiire ja kova halu saavuttaa kaikki mulle heti nyt. Monissa vapaapainoilla tehtävissä harjoituksissa suurimmalla osalla saattaa jalat vielä jaksaakin suorittaa liikettä isommillakin kuormilla, mutta keskivartalo hyytyy täysin tai oman rangan asentoa ei osata tarkkailla/pitää linjassa ja homma kusee. Tällasissa tapauksissa on valitettavasti mentävä sen keskivartalon kyvyn ja oman vartalon hahmottamisen mukaan, eikä niiden jalkojen. Tai, no mikäli haluaa vaan testata kuinka paljon se oma selkä pystyy kestää virheasentoja, niin sithän sillä ei juurikaan oo väliä, miten se vartalo siellä seilaa? 

Ryhmäliikuntatuntikaan ei välttämättä ole se onnen satama...

Monilla isojen massojen ryhmäliikuntatunneilla yksittäinen asiakas voi olla ihan oman onnensa nojassa. Tietyillä konseptitunneilla on periaatteessa olemassa sellainen sääntö, että ohjaajan pitää tehdä jokainen liike asiakkaiden mukana. Silloin voi olla haasteena saada oikea viesti asiakkaan vartaloon asti. Etenkin kun kaikki meistä eivät opi samalla tavalla. Toinen tarvitsee selkeät sanalliset ohjeet, toinen ymmärtää näkemällä ja se kolmas vasta kosketuksen kautta. Muutamia kertoja oon ryhmäliikuntatunnilla ohjaajana poistunut omien painojen luota. Sanonut asiakkaille, että sarja jatkuu, jatka samaa tahtia ja sit olen hyökännyt asiakkaan kimppuun ja laittanu selän oikeeseen asentoon ihan kädestä pitäen. Vain yhden tunnin jälkeen toinen ohjaaja, joka oli sattumalta tunnilla, tuli sanomaan, että kaikki ei varmaan tykkää, jos mä meen ryhmäliikuntatunnilla korjaamaan. Häntä en edes korjannut. Mutta kukaan muu asiakas ei ole tullut ainakaan mulle asiasta valittamaan. Päinvastoin, yleensä olen saanut siitä jopa kiitoksen. Varmasti oli niitäkin jotka ei tykänneet, mutta sitten vaan jättivät mun tunneilla käymisen. MUTTA - Jos ei tykkää korjauksista, niin mä haastaisin miettimään miksei tykkää? Silloin kun oon itse asiakkaana, niin toivon, että se joka on vahtivuorossa (valmentamassa), sanoo myös mulle, jos mun tekniikka hajoaa. Tunneilla kun sarjoja saatetaan tehdä jopa uupumukseen asti, niin olis kiva tietää jos se oma paketti ei pysy kasassa. Ja ehkä myös kuulla että nyt olis paljon parempi lopettaa se huonolla tekniikalla vääntäminen ja pitää pieni tauko.

Mun päämäärä on se, että ne asiakkaat, jotka tulee mun luo, oppivat liikkeiden pääpointit niin hyvin, että sitten kun ne lakkaa käymästä mun luona, ne pystyy edelleen treenaamaan niin, ettei vahinkoja tapahdu. Hyvä tekniikka ja sen tajuaminen ei pelkästään auta sua saamaan liikkeistä enemmän irti, vaan se on myös sun oman kehon turva. Haluaako kukaan meistä mukaan ihmiskokeeseen, jossa kattellaan kuinka kauan voi kyykätä pyöreällä selällä, ilman että tulee kipuja loppuelämäksi? Mä voisin ainakin skipata ton kokeen. 


Anna mun nalkuttaa sun tekemisestä jatkossakin - that JUST means - I care about YOU!

Rakkain terveisin Kehonhallinnan Koreografi - Ulpu Puhakka

Ps. Kotimatkalla näin taulun, jonka teksti kuvaa mun mielestä treenaamista. Siinä luki:

"There is no FINISH LINE so LOVe the journey"

Ja mulle tää tarkoittaa, että keho muuttuu, tuntuma omasta kehosta muuttuu, joten sen treenaamisen ja oman teknisen osaamisen pitää muuttua sen mukana. Ei ole lopullista oikeeta! Nauti matkasta! Opi lisää, joka päivä <3

HALUATKO TREENATA MEIDÄN KANSSA?