Journaling in India - osa 1

24.12.2019

Being 100% present in present

Mä tulin Intiaan tekemään 200hrs joogaohjaajakoulutusta. Sen kummempia miettimättä olin katsonut paikan mihin haluan tulla, varasin paikan ja suuntasin Intiaan silloin, kun muut Suomessa viettää joululomiaan. Matka ei ihan sujunut niin kuin olin kuvitellut. Viimeinen työviikko Suomessa oli pitkiä päiviä aamusta iltaan ja suunnitelmissa oli jatkaa viimeisten asiakaspostien lähettelemistä vielä koneessa. Koneen internet yhteys ei kuitenkaan sallinut tätä ja vaikka normaaliolosuhteissa nukun matkustaessa kuin tukki, yliannostus kofeiinia ei antanut minulle sitä mahdollisuutta. Niinpä kirjoittelin muistiinpanoja ja kun ajatukset loppuivat, aloin katselemaan elokuvia. Asia jota harvemmin nykypäivänä tulee tehtyä. 

Laskeuduttuani Intian kentälle, en voinut olla huomaamatta pieniä huvittavia asioita. Yksin matkustava vaalea nainen saa helposti erilaista palvelua kuin muut.. Kentältä alkoi taksimatkani Rishikeshiin. Pahoittelen sitä kuljettajaa, joka minua kuljetti, koska moneen kertaan jouduin haukkomaan henkeäni 6-7 tuntisen matkan aikana. Torvi soi ja liikenteessä oli kävelijöitä, pyöräilijöitä, eläimiä ja mitä erilaisimpia moottoroituja autoja. Näin jopa 5 henkisen perheen päristelevän skootterilla, niin että vain yhdellä oli kypärä. Pysähdyttyämme jaloittelemaan huoltoasemalle tajusin ihan yhtälailla olevani nähtävyys. Minä silmäilin muita ja samalla uteliaisuudella muut silmäilivät minua. Hurjan ajomatkan jälkeen perillä, vain yhden kerran eksyneenä olimme saapuneet paikkaan, josta alkoi patikoiminen koulutuspaikkaan. Noin puolen tunnin patikointi varsin jyrkkää mäkeä ylös sai minut pohtimaan, painoivatko edellisen päivän kyykyt vielä jaloissani, vai onko cardio kuntoni heikentynyt sitten viime näkemän. Samaan aikaan patikoidessani ihailin maisemia, mutta ihan yhtälailla tuntui pahalta nähdä erinäisiä roskia polun varrella. Miten niin kauniissa paikassa, keskellä luontoa, voi olla niin paljon sinne kuulumattomia asioita. 

Mulla oli aika pienet odotukset matkan suhteen, koska jätin suunnittelun ja pohtimisen hyvin vähäiseksi. Ehkä hyvä niin, sillä odotukseni ovat jo ylittyneet. Ennen tänne tuloa odotin eniten joogatunteja, mutta nyt huomaan olevani erityisen kiinnostunut filosofian tunneista ja joogan historiasta. Monia asioita tulee vastaan, jotka on olleet mulle tärkeitä ajatuksia jo pidemmän aikaan. Ensimmäisen päivän jälkeen olin ehkä jopa hieman pettynyt illan joogatuntiin, sillä teimme pelkkiä aurinkotervehdyksiä 90minuutin ajan. Toisena päivänä teimme illalla samoja aurinkotervehdyksiä - taas noin 75minuuttia, mutta nyt mun oma ajatus oli erilainen. Musta tuntui hyvältä tehdä perusteita. Koska lajissa kuin lajissa perusteetkin voivat olla haastavia, kun ne tekee hyvin ja keskittyy tekemiseen 100%. Ja jokatapauksessa perusteista se kaikki lähtee, niitä voi tehdä aina. (Ja aamuisin meillä on joogaa myös, mutta silloin mennään vielä pienempiä juttuja, tsekkaillaan varpaita ja sormia ja mietitään linjauksia ja kaikkia ihan miniminimini juttuja. Ja se on tosi mielenkiintoista ja haastavaa)

  Jotta kaikki ei olisi vain ihanaa ihanaa ihanaa, niin kerrottakoon, että suurimman osan ajasta täällä on ihan super kylmä. Moni on kateellinen mun talvitakista, jota mä pidän päällä suunnilleen koko ajan. Onneksi otin sen mukaan. Tänään oli paras lahja ikinä, kun nää ilmoitti että me saadaankin lämmittimet meidän huoneisiin, mutta ilmeiseti mä olin liian innoissani, koska mun lämmittimessä ei ollut sopivaa pistoketta, niin sehän ei toimi mun kämpässä. No lupasivat huomenna antaa mulle toisen. 

Niin ja me istutaan risti-istunnassa tosi paljon ja mun selkä särkee siinä myös paljon. Sekään ei tunnu hirveän hyvältä. Ennen matkaa olin huolissani mun kädestä, koska mun kyynärpää sai uuden diagnoosin, mutta nyt saan olla huolissani selästä. Mun ohjaaja tosin sano, että se selkäkipu johtuu ehkä siitä että täällä on niin kylmä, joten katsotaan miten homma etenee tässä viikkojen edetessä. Koska joogan ei pitäisi sattua. Se on asia, josta täällä puhutaan ihanan paljon. Jooga on jokaiselle keholle, eikä sen pitäisi tuottaa kipua, vaan sen pitäisi tuottaa terveyttä. Jos se tuottaa kipua, niin sitten tekee luultavasti jotain väärin. 

Make your body even - Don't brake your body

Joka ilta meidän tulee pitää oma journaling hetki, joten mä ajattelin pitää sitä täällä blogissa aina silloin tällöin, joten tervetuloa seuraamaan mun joogamatkaa tänne. Mikäli haluat tutustua mikä paikka tämä on, niin kurkkaa seuraava linkki:

Mun oma joogahistoria on siis alkanut teini-iässä, kun aloitin itse astanga joogan harjoittelun. Myöhemmin ihastuin myös bikram joogaan, joka ihan pelasti mun kipeytyneen lonkan yks talvi Suomessa. Ollessani Elixialla töissä, kouluttauduin myös Yoga for Athletes ohjaajaksi ja myöhemmin ominpäin Aerial yoga ohjaajaksi. Ja nyt olen täällä. Se kuinka aktiivisesti tulen joogaa tämän jälkeen harjoittamaan tai ohjaamaan jää vielä nähtäväksi, mutta jo nyt olen saanut hyviä eväitä, jotka kulkee mun mukana tästä eteenpäin. 

Body is our temple

Jouluisin joogailuterveisin 

Ulpu Puhakka - Kehonhallinnan Koreografi


Ps. Ihanat luontokuvat on ottanut mun kurssikaveri Maddy