Journaling in India - Osa 6

31.12.2019

Teaching is sharing knowledge

Mä aloitin opettamisen jo ala-asteella. En varmasti ollut hyvä opettaja silloin, mutta jaoin sen informaation mitä mulla oli. Opiskellessani Suomen Kansallisoopperan Balettioppilaitoksen ammatillisessa koulutuksessa työskentelin myös ohjaajana ja opettajana monissa eri paikoissa. Näin jälkikäteen katsottuna luulen että olin parhaimmillani opettaessani itselleni vieraampia lajeja. Miksi? Koska esim. baletista tiesin liikaa ja olin liian syvällä itse siinä harjoittelussa. Vaadin oppilailtani paljon, enkä käsittänyt miksei esim voimistelija suhtautunut lajin harjoitteluun samalla palolla kuin minä. Kun taas opetin itselleni vieraampia asioita, menin enemmän fiilis pohjalta, opettaminen oli rentoa ja oppilaatkin olivat aina kiitollisia tunneista. Me ollaan täällä puhuttu paljon kuinka moni aikoo ohjata joogaa tämän kurssin jälkeen ja opettajat täällä nimenomaan kannustavat siihen. Sillä myös opettamalla oppii. Moni täällä pohtii vielä omaa taivaltaan ja aluksi, niin pohdin minäkin. Sillä vaikka olen ohjannut joogaa jo aiemmin, nyt tuli yhtäkkiä muka paineita, että sitä pitäisi ohjata paremmin, vaikka itseasiassa tämä koulutus on vain vahvistanut mun oloa siitä, että olen ohjannut asioita oikein aiemminkin. Nyt olen jo varma siitä, että tulen ohjaamaan joogaa Suomessa, mutta kysymysmerkin alla on vielä että missä ja miten. Mutta eiköhän sekin tässä selviä matkan varrella. 


Tänään oli koulutuksessa taaksetaivutusten vuoro

Vitsi mua jännitti miten tuun selviämään taaksetaivuttelutunnista. En ole moneen vuoteen tehnyt pitkää harjoitusta, jossa keskityttäisiin pelkästään taaksetaivuttelemiseen ja nyt sitä piti tehdä abouttiarallaa 2 tuntia. Melkoinen shokki henkisesti. Mutta hyvin se meni. Omaa kehoa kuunnellen ja tehden vain sen verran kun tuntui sopivalta. Lopulta oli aika mukava huomata että wheel pose (silta) pysyi ylhäällä vaaditut kymmenen laskua ja vieläpä monta kertaa. Taaksetaivutukset ei koskaan ole ollut se mun lempiaihe, sen opetteluun ei oikein ikinä olla panostettu mun koulutuksissa. Lähinnä ollaan ajateltu että ne joilla on liikkuva selkä, on onnellisessa asemassa ja ne joilla ei ole, yrittäköön selviytyä perässä. Mutta tänään tuli kyllä sellanen olo, että näitähän vois tehdä useamminkin. Ehkä vähän lämpimämmässä studiossa tosin... Meinas välillä olla vähän turhan viileää menoa.

Tänään ollaan myös toivotettu uutta vuotta lämpimästi tervetulleeksi. Täytyy sanoa, että mun vuosi 2019 on ollut kyllä varsinaisen hyvä. Olen oppinut paljon uutta, olen ollut vastuussa Ulpustudion pyörittämisestä täysipäiväisesti ja tämä joogaohjaajakoulutus aika kivasti viimeistelee tämän vuoden. Olen kiitollinen kaikille, jotka ovat olleet matkassa mukana ja toivon että seuraava vuosikymmen tuo tullessaan vähintään yhtä hyviä juttuja. Elämä osaa olla aika kivaa, kun siitä tekee sellaisen kun haluaa. Kaikki lähtee itsestä. 

Spark of happiness starts with you and spirals out

Kiitos vuodesta 2019 & Onnistumisia vuodelle 2020


Joogailuterveisin 

 Ulpu Puhakka, Kehonhallinnan Koreografi