Miksi on tärkeää huolehtia hyvästä ravitsemuksesta

Miksi mä olen henkilökohtaisesti niin kiinnostunut ravitsemuksesta?

Mä olen itse opetellut oikeasti noudattamaan ateriarytmiä ja terveellisempiä ruokailutottumuksia siitä hetkestä asti, kun olin Trainer labin personal trainer koulutuksessa ja vastaan tuli ihan mieletön ravitsemusvalmentaja Laura Manner.
Mun kohdalla ruokailutottumukset meni pieleen viimeistään siinä vaiheessa, kun tanssijan ammatillisessa koulutuksessa valmentaja sanoo että painoa on liikaa ja lääkäri sanoo että ihan normaalissa painossa mennään. Lopputuloksena sillon mentiin sen mukaan mitä valmentaja sanoo, eikä sitä osannut hakea ulkopuolista apua ja niinhän siitä alkoi hitonmoinen säätö. Ja sitä jatkui. Pitkään. Olin kerran kansainvälisellä balettikurssilla kuukauden, jossa joka viikon jälkeen sai oman kirjallisen palautteen. Mun palautteessa luki joka kerralla pudota painoa 6kg. Mikä oli sinänsä mielenkiintoista että mua ei punnittu siellä ollenkaan, joten vaikka vaatteet löysty päällä ja johtaja totesi että nyt näytät paremmalta, palaute oli aina sama. Eikä myöskään neuvottu. Söin ainoastaan aamupalan ja iltapäivällä pari kananmunaa ja treenasin vähintään 6h joka päivä. Paitsi sunnuntaisin.
Kuubassa saman ulkonäkö asian kanssa jouduin kamppailemaan osittain myös. Silloin onnekseni balettiryhmän johtaja vaihtoi aiheesta muutaman sanan kanssani ja ensimmäistä kertaa, joku antoi minulle konkreettisia ohjeita (tai ainakin antoi sellaisella tavalla niitä ohjeita että tajusin kuunnella) ja ohjeet oli: SUN PITÄÄ SYÖDÄ. Asiaa helpotti huomattavasti, että mun ei varsinaisesti tarvinnut ajatella ja toteuttaa asiaa itse. Asuin perheessä, jossa äiti laittoi ruokaa. Ja se mitä laitettiin eteen, syötiin. Ei ollut vaihtoehtoja. Ja se toimi.
Mutta suurimmalla osalla ihmisistä, jotka haluavat pudottaa painoa homma kääntyy päälaelleen. Yritetään syödä vähemmän. Ateriarytmiä ei ole olemassa. Näläntaju katoaa ja ollaan ihan hukassa. Ollaan vastuussa itse aterioinnista, sen sisällöstä ja ajoista ja pelätään syömistä. Lopputuloksena syödään huonosti ja vähän tai huonosti ja liikaa tai huonosti ja vääriä asioita. Ja tässä suossa kun on ollut jo jonkun aikaa, ei sieltä osata tulla pois tai päästä pois. Monesti myös ihmiset jotka ovat harrastaneet aktiivisesti tai ammattimaisesti jotain lajia ovat hukassa. Kuulen mm. selityksiä "ei mulla oo tarvetta nyt syödä, kun en mä oo tehny tänään mitään". Siis mitä? Sun keho kuluttaa koko ajan! Myös silloin kun sä vain olet. Ja jos sun keho ei saa ravintoa, ei se ymmärrä mikset sä saa ravintoa ja se haluaa vaan mennä säästötilaan. Kuluttaa aina vaan vähemmän. Ja lopputuloksena aineenvaihdunta jumittuu. Syödään liian vähän ja stressin määrä kehossa kasvaa. Voi syntyä tulehdustila. Hormonaalinen toiminta heikkenee. Suorituskyky heikkenee. Keho ei yksinkertaisesti toimi. Ja USEIN lihasmassa pienenee, mutta rasvamassa kasvaa!
Ja sitten jossain vaiheessa se järjen ääni löytyy ja aletaan varovaisesti syödä enemmän. Mutta tulos onkin epätoivottu, kun keho ottaa kaiken itseensä ja tuntuu entistä turvonneemmalta. Ja sitten tulee paniikki ja palataan takaisin siihen ettei syödä mitään, koska ei uskalleta. Ja ollaan entistä enemmän jumissa.
Nimimerkki kokemusta on. Mulla ei ikinä ollut säännöllisiä kuukautisia, kun mä söin liian vähän ja treenasin paljon. Ei edes pillereiden avulla. Mulla oli tulehtunut akillesjänne ja lonkka. Liikaa yksipuolista treeniä ja vääriä liikeratoja VAI vääränlainen ruokavalio vai vähän sekä että? Joskus mun lähipiiristä eräs sanoi mun balettikuvista että joo, oothan sä vähän pyöristynyt. Ja sanoi mitä mun pitäis syödä. Ohjeet oli ihan hyviä, mutta mun keho oli ollut aliravinnossa niin pitkään, että sitten se otti kaiken sen uuden ravinnon avosylin vastaan ja kehonkoostumus näytti menevän entistä huonompaan suuntaan ja paino nousi. Mistä tuli vaan entistä enemmän paniikkia. Tässä tilanteessa mun olisi pitänyt saada stoppi treenaamiseen pyrkiä palaamaan luonnolliseen ateriointiin ja myöhemmin rauhassa palata uudestaan treenaamisen pariin. Mutta kun ei näistä asioista silloin osannut, pystynyt tai halunnut puhua kellekkään, eikä siihen kukaan ulkopuolelta osannut puuttua, niin sitten palasin omalle niukalle linjalle. Ja sinne jäin.
Mä pääsin mun pitkästä ja upottavasta suosta, kun tein omaa personal trainerin tutkintoa ja ymmärsin että helvetti eihän tätä näin voi jatkaa. Näin kavereiden ruokapäiväkirjoja ja vertasin niitä omiini. Taisin sanoa äidillenikin puhelimessa, että vaikkei musta ikinä tulisi työkseen tekevää personal traineriä, niin ainakin mun oma elämä paranee tän koulutuksen myötä.
Ja voin kertoo ettei se ollut helppoa. Ja opettelemiseen meni aikaa. Ja mä saan kylmiä väreitä, kun joku kollegoista sanoo että terveellisesti syöminen on niin helppoa ja yksinkertaista. Ei se oo. Ainakaan kaikille.
NYT (koputtaa puuta) tällä hetkellä mulla on monipuolista treeniä päivittäin n. 4-10h, syön kuin iso terve urheilija, nukun ja lepään tarpeeksi - ei vammoja, ei kipuja, säännöllinen kuukautiskierto ja energinen olo.
Parempi myöhään kun ei millonkaan.
Ja ainakin voin sanoa, että kokemusta näistä aiheista on. Sekä omakohtaista kantapään kautta opittua, että opiskeltua - sekä erilaisista koulutuksista että itse tutkimalla. Ja asiakkaitakin on tässä jo tullut ohjattua näidenkin asioiden parissa. Ja no, tuloksetkin puhuvat omasta puolestaan.

Parempia ja terveellisempiä ruokailutottumuksia kaikille toivottaen

Ulpu <3

Haluatko apua ravitsemukseen liittyvissä asioissa? Tutustu ravintovalmennuksiin:

Tai personal training paketteihin: