Selityksen makua

02.06.2020

Kun mä valmistuin balettitanssijaksi, mä toimin jonkun aikaa ryhmässä Pieni Suomalainen Balettiseurue (nykyään Ballet Finland). Meillä oli esityksiä toisinaan teattereissa "oikeilla lavoilla", mutta toisinaan tanssittiin myös ihan milloin missäkin paikassa kuten esim Teatterikorkeakoulun katolla, ulkona, vanhainkodeissa kivilattialla, kouluissa parketilla jne.. Mulla oli pitkään selityksiä siihen miksei esitys mennyt hyvin tai ollut täydellinen. Milloin oli huono lattia, tila oli pielessä, ei ollut nukkunut tarpeeksi jne.. 

Jossain vaiheessa mä kuitenkin päätin, että mun tehtävä tanssijana on olla niin hyvä, että voi tapahtua mitä tahansa ja esitys on just niin hyvä kuin sen kuuluukin olla. Kootut selitykset sai jäädä ja treenaaminen sai jatkua. 

Tän päätöksen seurauksena mä olen tehnyt yhden parhaimmista pirueteista Kampin aulassa kokolattiamatolla tanssien. Tais mennä neljä piruettia, niin että lähtö oli mun parin kädestä valmiiksi kärjellä. Mulla oli hyviä esityksiä Kuopio tanssii ja soissa, vaikka samalla viikolla yhdessä esityksessä irtosi tossun nauha ja toisessa esityksessä meni rikki mekon vetskari. Meillä oli hieno esitys myös WÖYH! yhtyeen kanssa Sellosalissa, vaikka ensimmäisessä tanssinumerossa mun yläselkä venähti toisen tanssijan nostossa ja lopulta kesken esityksen tuli myös palohälytys ja sekä esitys että yleisö "pääsi" vilvoittelemaan ulos kesken tapahtuman. Ei haitannut kuitenkaan menoa, vaan ehkä esitys oli hyvä just siks. 

Ja nyt mä pyrin aatteleen samalla tavalla myös treenatessa. Eilen meidän pienryhmävalmennustunnin jälkeen mä kysyin jengiltä, että haluaako ne vetää parit leuat. Sit mulle sanottiin, että vedäpä Ulpu säkin - paljon sulla menee! Ja mun automaattinen vastaus takaisin oli "Noo, ei varmaan nyt mee kun oon ihan kylmä ja väsynyt" - eli taas jotain ihmeellistä selittelyä. Ja sit kuitenkin meni vielä aika monta. Ja loppujen lopuksi jäin vielä testaamaan lisäpainoleukoja ja niitäkin meni aika kivasti ;D Sit mä tajusin, että eihän mun tarvis mitään selittää, koska mä pidän koko ajan yllä terveellisiä elämäntapoja ja treenaan säännöllisesti. Mä olen siinä kunnossa missä mä olen ja se on ihan hyvä niin!   

Jos haluu selitellä, niin aina löytyy seliteltävää - ja ihmismieli kaipaa selitystä

Jos miettii urheilijoiden haastatteluja kisoissa, niin aina löytyy joku syy siihen miks tänään ei ollu se paras päivä. Miksi ei kulkenut, miks ei voitto tullut kotiin. Ihmismieli kaipaa selitystä. Asioille pitää löytyä joku syy ja silloin siihen kelpaavat myös "huonot" selitykset. 

Toisinaan teemme kuitenkin hätiköityjä päätöksiä selityksien perusteella. Ja jos selittelee liikaa, niin miten voi tietää milloin selitys vaikuttaa esim treenisuoritukseen enemmän kuin itse syy? Jos mä olen väsynyt, niin ei se treeni tietenkään kuljen niin hyvin kuin sillon kun mä olen nukkunut tosi hyvin. Mutta jos mä vielä alan sitä itselleni erikseen selittelemään, niin silloinhan mä annan itselleni jo valmiiksi luvan tehdä vähän huonomman suorituksen. Jos mä olen väsynyt, niin mä menen kotiin lepäämään tai teen treenin sillä parhaalla intensiteetillä mitä tänään on, en selittele turhaan. On ok jos aina ei jaksa. Treeni ei aina mee parhaalla mahdollisella intensiteetillä ja silti se voi olla ihan hyvä treeni. Ja se pitäis jokaisen muistaa. Juhan sanoin:

Se että päivän treeni menee huonosti, ei tarkota että koko projekti menee huonosti. Pienin askelin kohti lopullista tavoitetta.

Älä säti itseäsi jos jokainen päivä ei ole täydellinen. Huonoja päiviä tulee, niistä selvitään ja päästään yli. Pitkäjänteisyys on avain oikeaan menestykseen.


Selityksiä löytyy, jos niitä haluaa etsiä. Toisaalta voi myös antaa palaa ja jättää selitykset vähemmälle. 


Ilman sen kummempia selittelyitä toivotan ihanaa päivää juuri sulle! 
- Ulpu Puhakka, Kehonallinnan Koreografi

Ps. Tuo Wöyh! yhtyeen ja Ulpu Dance Companyn keikka on nyt julki Youtubessa