Mitä jos jatkuva väsymys, iltanälkä, treenien takkuilu tai hallitsemattomalta tuntuvat herkkuhimot eivät kerro huonosta itsekurista?

“Miksi olen jatkuvasti väsynyt?”

“Miksi treeni ei kulje?”
“Miksi tekee iltaisin ihan hirveästi mieli kaikkea?”
“Miksi en pysty olemaan herkuttelematta, vaikka päivällä söin mielestäni ihan hyvin?”

Näitä kysymyksiä tulee vastaan valmennettavieni kanssa paljon.

Ja välillä vastaus löytyy yllättävästä paikasta:

syöt liian vähän.

Ei välttämättä niin vähän, että tuntisit olevasi dieetillä. Ei välttämättä niin vähän, että vatsasi kurnisi koko ajan. Vaan sen verran liian vähän, että keho ja mieli joutuvat jatkuvasti paikkailemaan energiavajetta.

Liian vähäinen syöminen voi näyttää myös “terveelliseltä”

Tämä on yksi asia, joka syömisessä kiinnostaa minua erityisesti.

Liian vähäinen syöminen ei nimittäin aina näytä siltä, että ihminen eläisi pelkillä kahvilla ja näkkileivillä.

Päivä voi näyttää paperilla joskus todella hyvältä.

Aamulla puuroa.
Lounaalla...

Aamutreenaaminen ei oo mun juttu, vai onko sittenkin?! 

Koko mun aikaisen aikuisiän mä totuin siihen että balettitunti alkaa klo:10 ja mä herään 1,5h sitä ennen. Kymmenen aamutuntikin tuntui toisinaan kidutukselta ja sympatiani on kaikkien niiden puolella jotka yrittää treenaa ennen sitä. Mutta! Nyt tulee iso mutta, sillä mä olen nykyään sitä mieltä että treenaaminen tosi aikaisin, voi tuoda lisää tehoja päivään, hyvän startin aamuun ja buustia elämään!

Miten ihmeessä?

Aamutreenaamiseen pitää totutella. Mä oon itsekin kiroillut herätyskellon kanssa, kun oon päättänyt suunnata treeneihin aamukuudeksi tai aamuseiskaksi, mutta niinä päivinä kun näin käy, koko aamun kulku on jo ennalta sovittu ja päätetty. Toimintaa ohjaa motivaatio liikkua ja kaikki on valmista. Ei mene ylimääräistä aikaa epämääräiseen palloiluun, eikä tule roikuttua somessa turhaan. Mun treenivaatteet on laitettu jo illalla valmiiksi, mä olen päättänyt mitä mä syön aamulla, mulla on jo eväät valmiina ja m...