Entä jos et syökään liikaa, vaan jatkuvasti vähän liian vähän?

 

 

Mitä jos jatkuva väsymys, iltanälkä, treenien takkuilu tai hallitsemattomalta tuntuvat herkkuhimot eivät kerro huonosta itsekurista?

“Miksi olen jatkuvasti väsynyt?”

“Miksi treeni ei kulje?”
“Miksi tekee iltaisin ihan hirveästi mieli kaikkea?”
“Miksi en pysty olemaan herkuttelematta, vaikka päivällä söin mielestäni ihan hyvin?”

Näitä kysymyksiä tulee vastaan valmennettavieni kanssa paljon.

Ja välillä vastaus löytyy yllättävästä paikasta:

syöt liian vähän.

Ei välttämättä niin vähän, että tuntisit olevasi dieetillä. Ei välttämättä niin vähän, että vatsasi kurnisi koko ajan. Vaan sen verran liian vähän, että keho ja mieli joutuvat jatkuvasti paikkailemaan energiavajetta.

Liian vähäinen syöminen voi näyttää myös “terveelliseltä”

Tämä on yksi asia, joka syömisessä kiinnostaa minua erityisesti.

Liian vähäinen syöminen ei nimittäin aina näytä siltä, että ihminen eläisi pelkillä kahvilla ja näkkileivillä.

Päivä voi näyttää paperilla joskus todella hyvältä.

Aamulla puuroa.
Lounaalla salaattia ja kanaa.
Iltapäivällä kahvi.
Treenin jälkeen jotain pientä.
Illalla kevyt päivällinen.

Tällöin valmennettavani usein väittää: “Syön ihan hyvin.”

Ehkä. Kyllä. Mutta syötkö riittävästi?

Nämä ovat kaksi eri kysymystä.

Erityisesti liikkuvalle ihmiselle energiantarve voi olla yllättävän suuri. Ja mitä enemmän liikut, sitä helpommin syntyy tilanne, jossa ruokamäärä ei kasva samassa suhteessa kulutuksen kanssa.

Silloin keho alkaa kyllä kertoa asiasta. Toinen asia on ymmärrätkö itse kuunnella kehosi viestejä:

Treenit eivät kulje. Palautuminen hidastuu. Väsyttää. Paleltaa. Keskittyminen takkuaa. Nälkä kasvaa. Mieli alkaa pyöriä ruoan ympärillä. Tulee ehkä outoja kiputiloja ja kolotuksia. Uni häiriintyy. Et nää etkä tunne kehitystä treeneissä.

Ja joskus illalla tapahtuu se, mitä päivällä yritit ehkä estää:

ruokaa tekee aivan järjettömästi mieli.

Olen tehnyt tätä itsekin

Tämä aihe ei ole minulle vain valmentajan teoriakirjoista tuttu.

Olen itsekin ollut elämässäni vaiheessa, jossa liikuntaa oli paljon ja syömistä liian vähän. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut aika paljon järkevämpää kysyä itseltäni, mitä kehoni tarvitsee jaksaakseen, kuin miettiä, miten voisin syödä mahdollisimman vähän.

Yksi tärkeimmistä asioista, joita oma historia on minulle opettanut:

 

Jos kulutat paljon, mutta et syö tarpeeksi, jossain kohtaa keho lähettää laskun.
Se voi näkyä väsymyksenä, heikompana palautumisena, jatkuvana nälkänä tai treenitulosten junnaamisena. Pahimmassa tapauksessa sulta häviää yöunet ja saat rasitusvammoja. 

 

Kehittyminen ei tapahdu pelkästään silloin, kun liikut tai hikoilet.
Se tapahtuu ennen kaikkea silloin, kun syöt, palaudut ja annat keholle rakennusaineet, joita se tarvitsee.

Ruoka mahdollistaa palautumisen. Se auttaa kehoa rakentamaan ja korjaamaan. Se tukee vireyttä, keskittymistä ja jaksamista (MYÖS TÖISSÄ JA ARJESSA).

Ja joskus paras muutos ei olekaan se, että jätät jotain pois.

Vaan se, että lisäät jotain.

Wilma Murron (nykyinen Heltelä) tarina pysäyttää

Riittävän syömisen äärelle on saanut pysähtyä huippu-urheillija, jos toinenkin. Mm. Seiväshyppääjä Wilma Murto on kertonut omasta suhteestaan syömiseen ja kehoonsa näin:

Murto on kertonut eläneensä jatkuvassa nälässä painonpudotuspaineen keskellä. Yhdessä tilanteessa nälkä ja siihen liittynyt kontrollin menettäminen johtivat siihen, että hän söi kerralla lähes paketillisen paahtoleipää. Kokemus herätti myös häpeää ja tunnetta siitä, ettei hallitse omaa syömistään. (⁠mtvuutiset.fi)

Tarinassa pysäyttävää ei mielestäni ole paahtoleipä.

Vaan se, mitä oli tapahtunut ennen sitä.

Kun ihminen yrittää pitkään syödä vähemmän kuin tarvitsee, keho ei vain nätisti tottele päätöstä.

Nälkä voimistuu.

Ruoka alkaa pyöriä mielessä.

Ja jossain vaiheessa biologia voittaa tahdonvoiman.

Silloin ongelmaksi saatetaan ajatella: “Minulla ei ole itsekuria.”

Vaikka todellinen ongelma saattaakin olla:

“Olen yrittänyt pärjätä liian vähällä.”

Tiesitkö, että “ahmiminen” voikin olla seurausta siitä, että olet ollut liian kauan nälässä?

Tämä ei tarkoita, että jokainen herkkuhimo tai suurempi syöminen johtuisi energiavajeesta. Syömiseen vaikuttavat monet asiat: tunteet, tavat, ympäristö, stressi, uni ja mieliteot.

Mutta liian vähäistä syömistä kannattaa ehdottomasti tarkastella yhtenä mahdollisena tekijänä.

Jos päivällä sinnittelet pienillä annoksilla, vältät hiilihydraatteja, jätät välipalat väliin ja yrität “säästää kaloreita”, ei ole kovin yllättävää, jos illalla nälkä on valtava ja tekee mieli syödä karkkipussi jos toinenkin.

Keho ei ole laskin, jonka kanssa voi neuvotella loputtomasti.

Santtu Heikkisen tarinassa ruokalautanen muuttui – ja tulokset paranivat

Tuore suomalainen esimerkki tulee kestävyysjuoksusta.

Santtu Heikkinen kärsi useista luuperäisistä rasitusvammoista, ja tutkimuksissa todettiin luuntiheyden olevan selvästi alentunut. Selvittelyissä kävi ilmi, että energiansaanti oli ollut kovaan harjoitteluun nähden liian vähäistä. (⁠Yle.fi)

Ratkaisu ei ollut treenata enemmän.

Päinvastoin harjoittelua vähennettiin ja ravintotottumuksia muutettiin. Heikkinen lisäsi erityisesti hiilihydraatteja ruokavalioonsa, sai energiavajeen korjattua ja pystyi palaamaan kilpailuihin. Lopputulos oli aika hieno: hän juoksi myöhemmin uuden 1 500 metrin Suomen ennätyksen. (⁠Yle.fi)

Tämä on minusta erinomainen esimerkki siitä, miten helposti ruokaa voi ajatella vain painon kautta.

“Jos syön vähemmän, painan vähemmän.”

Mutta entä jos tavoitteena onkin olla vahva, jaksava, energinen ja toimintakykyinen?

Silloin kysymys kuuluukin:

“Saanko tarpeeksi energiaa siihen, mitä haluan kehollani tehdä?”

RUOKAA ei tarvitse ansaita

Yksi hassu ilmiö syömisessä on se, että ruoka alkaa helposti tuntua palkinnolta tai asialta, joka pitää ensin ansaita. 

Jos mielessäsi pyörii ajatuksia:

“Kun olen treenannut, voin syödä.”

“Kun olen kävellyt tarpeeksi, voin ottaa jälkiruoan.”

“Kun viikonloppu meni vähän överiksi, maanantaina pitää syödä kevyemmin.”

MUISTA, että sinun ei tarvitse ansaita ruokaa.

Syöminen ei koskaan ole palkinto liikunnasta.

Ja liikuntaa ei tarvitse käyttää keinona ruoan kuluttamiseen.

Kun treenaat, kehosi tarvitsee energiaa treeniin ja siitä palautumiseen. Kun arki on aktiivista, sekin kuluttaa energiaa. Kun elämässä on stressiä ja paljon tekemistä, keho ei muutu yhtäkkiä energiattomaksi koneeksi. Myös aivotyöskentely toimistotyössä kuluttaa energiaa. 

Siksi hyvä syöminen ei koskaan ole mahdollisimman vähäistä syömistä.

Hyvä syöminen on riittävää, säännöllistä ja monipuolista syömistä.

 

Mistä sitten tietää, syökö liian vähän?

Täydellistä kalorilaskuria ei tarvita.

Voit aloittaa paljon yksinkertaisemmista kysymyksistä:

• Syönkö päivän aikana säännöllisesti? Aamiainen, lounas, päivällinen ja mahdolliset välipalat tarpeen mukaan? 
• Jätänkö aterioita väliin, koska yritän säästää syömistä myöhemmäksi?
• Onko minulla jatkuvasti kova nälkä illalla? Vaikka muuten en tuntisi päivän mittaan nälkää?
• Pyöriikö ruoka tai herkuttelu paljon mielessä? Tekeekö mieli herkkuja jatkuvasti? 
• Onko olo jatkuvasti väsynyt tai nuutunut?
• Tuntuvatko treenit raskailta suhteessa siihen, miten paljon harjoittelen?
• Palautuvatko lihakset ja keho kunnolla? Saanko tuloksia liikkumisesta? 
• Olenko jatkuvasti “aloittamassa uudelleen” tiukempaa syömistä?

Jos vastasit moneen kyllä, voi olla aika pysähtyä miettimään, tarvitsetko oikeasti lisää kontrollia – vai kenties lisää ruokaa.

Ja joskus juuri se on se asia, jota on vaikeinta myöntää.

Ruokapäiväkirjan ei tarvitse olla dieettityökalu

Jos oma syöminen tuntuu epäselvältä, muutaman päivän seuranta voi olla todella silmiä avaavaa.

Ei siksi, että jokaisesta suupalasta pitäisi laskea kalorit tai antaa itselleen arvosana.

Vaan siksi, että näet konkreettisesti:

Miltä minun tavallinen syömispäiväni oikeasti näyttää?

Onko aamupalan ja lounaan välissä viisi tuntia?

Jääkö treenin jälkeen syöminen liian myöhäiseksi?

Onko lounas oikeasti riittävä vai pelkkä pieni salaatti?

Syötkö viikonloppuna aivan eri tavalla kuin arkena?

Kun asioita katsoo hetken ulkopuolelta, omista tavoista voi huomata asioita, joita ei muuten huomaa.

Haluatko kokeilla?

⁠See How You Eat -sovellus on tähän yksi helppo työkalu.

Sen sijaan, että yrittäisit muistaa päivän päätteeksi, mitä oikein tulikaan syötyä, voit kuvata ateriat puhelimella. Jo muutaman päivän jälkeen kokonaisuudesta voi alkaa hahmottua paljon enemmän kuin yksittäisiä ruokia katsomalla.

Ja nyt saat sovelluksen heinäkuun loppuun asti veloituksetta käyttöön koodilla:

ULPU26

Kokeile ilman kalorien laskemista tai ruokien arvottamista.

Katso ensin.

Syötkö oikeasti niin paljon kuin kuvittelet – vai ehkä vähän vähemmän kuin kehosi tarvitsisi?

Sillä joskus hyvinvointia ei rakenneta vähentämällä.

Joskus sitä rakennetaan lisäämällä. ❤️

 

See How you Eat pro 30 päivää ilmaista ❤️koodilla ULPU26

iphone 30 päivää ilmaista:

https://apps.apple.com/redeem?ctx=offercodes&id=940579920&code=ULPU26

 

Android ohjeet löytyvät täältä:

https://seehowyoueat.com/fi/lunasta-kumppani-etusi/

 

 

Jos taas haluat käydä ihan henkilökohtaisesti läpi omaa syömistäsi, arkeasi ja sitä, saatko tällä hetkellä riittävästi energiaa siihen, mitä haluat jaksaa ja tehdä, voidaan ottaa tähän oma valmennustapaaminen. Katsotaan yhdessä sinun tilannettasi ja mietitään konkreettisesti, mitä voisit lähteä tarvittaessa muuttamaan – ilman turhaa kieltämistä tai nipottamista.

Kun varaat valmennuskokeilusi 31.7. mennessä, saat ensimmäisen tapaamisen hintaan 49euron hintaan (norm. 79 €). ❤️

Kysy lisää whatsapp viestillä numerosta 040 721 8478

 

Tämä blogi oli osa Ulpustudion kesähaastetta, ensi viikolla alkaa uudet tuulet, eli mm. Hyvän Olon Klubi - lue siitä lisää täältä:

HYVÄN OLON KLUBI

 

Valmennusterkuin Ulpusi